Osku kiinnostuu roskista
Kolmevuotiaaksi asti Osku oli kommunikoinut vain muutamalla yksittäisellä sanalla ja erilaisilla kiljahduksilla, mutta kolmevuotispäivänään hän julisti "Nyt puhun kunnolla kun osaan jo." Kaikki olivat ihmeissään ja ällistyneitä.
Elsi tunsi Asperger-tapauksia myös ja oli heidänkin asioitaan hoitanut ja tiesi, että tuollainen että lapsi ei puhu mutta sanoo myöhemmin osaavansa puhua, voi liittyä aspergeriin.
Elsi oli aika huolissaan nyt että joutuuko oma lapsi huostaan ja estyykö oman lapsen koulunkäynti ja joutuuko aikuisena oma lapsi oikeuteen sairautensa takia kun hänen käytöstä ei ymmärretä.
Kaikkia näitä tapauksia hän oli menneinä vuosina kohdannut, mutta että nyt oma lapsi, niin voi ei!
Osku oli edelleen vilkas, mutta nyt kun hän oppi puhumaan, hän alkoi kovasti kiinnostua jätehuollosta ja halusi aina mukaan kun roskia vietiin ja halusi aivan välttämättä olla mukana niitä lajittelemassa. Kirjastossa kun käytiin, niin Osku halusi nimenomaan ja ehdottomasti jätehuoltokirjoja ja niitä kun luettiin niin Osku kuunteli epätavallisen hiljaa ja tarkkaavaisena ja oppi ulkoa valtavat määrät tietoa jätehuollosta.
Päiväkodista tuli palautetta, että Osku luennoi muille lapsille jätehuollosta ja on tarkka siitä että roskat laitetaan roskikseen. Kun Osku näkee siivoojan siivoamassa, hän menee usein siivoojan apupojaksi ja iäkkään siivoojan mielestä on herttaisia, kun kolmevuotias poika on apuna siivouksessa.
Oskulla oli edelleen lämpimät välit sisarusten kanssa ja etenkin Evan kanssa oli Oskulla erittäin läheinen ja lämmin suhde. Evan kanssa Osku leikki paljon ja jos muut sisarukset Kaspian 13v ja Laura 11v ei huolineet Oskua mukaan touhuihinsa koska Osku on liian pieni vielä, niin Eva usein puolusti Oskua ja sanoi että ei saa syrjiä pienen pää ja Eva oli lapsista se, joka otti Oskun huomioon ja leikki Oskun kanssa.
Tuossa vaiheessa kun isommat sisarukset lähestyivät murrosikää, niin edelleen he suhtautuivat toki ystävällisesti Evaan mutta Eva jäi jotenkin heidän juttujensa ulkopuolelle joskus. Eva leikki kuitenkin Oskun kanssa ja se oli kyllä hyvä kun Evalla oli kaverina Osku. Heillä oli hauskaa yhdessä muun muassa siivous- ja jätteiden lajittelupuuhissa.
Elsi vahvasti vaistosi, että Osku on varmaan Asperger-poika. Mutta noin pieniä ei Suomessa usein diagnosoida. Elsi toivoi, että myös päiväkoti ymmärtää Oskus mahdollisen aspergerin ja että Oskua ei otettsisi huostaan erikoisuutensa takia.
Evallakin oli omat vaikeutensa. Nyt viidesluokkalaisena Evan ikätoverit olivat kiinnostuneet hieman eri asioista kuin Eva ja jotenkin Eva muita hitaampana jäi ulkopuolelle ja se vaivasi Evaa ja Eva usein itki sitä kun hänen kanssa ei olla välitunnilla.
Luokassa juteltiin tuosta asiasta ja kerrottiin miten paha mieli Evalla on ja moni tuli pyytämään anteeksi. Mutta onneksi sitten muutama oman luokan oppilas ja muutama alemman luokan oppilas alkoi olla Evan seurassa välituntisin ja Eva oli taas oma iloinen itsensä. Toki Downin syndrooma tekee Evasta erilaisen, mutta siirtoa erityisluokkaa ei vielä nähty tarpeellisena koska kaikille oli iloa ja hyötyäkin siitä että Eva on siellä. Luokassa oli Evalla avustaja, mutta ilahduttavan paljon myös muut oman luokan ja koko koulun oppilaat auttoivat Evaa eri asioissa ja se oli heille osa normaalia koulupäivää ja täten he oppivat auttamaan toista ihmistä joka on tärkeä oppi kristillisessä koulussa.
Evan asiat järjestyivät helposti kun ne vaan otti puheeksi ja apu löytyi kyllä.
Oskukin asiat oli nyt vielä hyvin ja tosi hyvä päiväkoti oli myös ja Elsi antoi heille tietoa Aspergerin syndroomasta ja he sanoivat että kyllä me tämän pojan kanssa pärjätään.
Elsi tunsi Asperger-tapauksia myös ja oli heidänkin asioitaan hoitanut ja tiesi, että tuollainen että lapsi ei puhu mutta sanoo myöhemmin osaavansa puhua, voi liittyä aspergeriin.
Elsi oli aika huolissaan nyt että joutuuko oma lapsi huostaan ja estyykö oman lapsen koulunkäynti ja joutuuko aikuisena oma lapsi oikeuteen sairautensa takia kun hänen käytöstä ei ymmärretä.
Kaikkia näitä tapauksia hän oli menneinä vuosina kohdannut, mutta että nyt oma lapsi, niin voi ei!
Osku oli edelleen vilkas, mutta nyt kun hän oppi puhumaan, hän alkoi kovasti kiinnostua jätehuollosta ja halusi aina mukaan kun roskia vietiin ja halusi aivan välttämättä olla mukana niitä lajittelemassa. Kirjastossa kun käytiin, niin Osku halusi nimenomaan ja ehdottomasti jätehuoltokirjoja ja niitä kun luettiin niin Osku kuunteli epätavallisen hiljaa ja tarkkaavaisena ja oppi ulkoa valtavat määrät tietoa jätehuollosta.
Päiväkodista tuli palautetta, että Osku luennoi muille lapsille jätehuollosta ja on tarkka siitä että roskat laitetaan roskikseen. Kun Osku näkee siivoojan siivoamassa, hän menee usein siivoojan apupojaksi ja iäkkään siivoojan mielestä on herttaisia, kun kolmevuotias poika on apuna siivouksessa.
Oskulla oli edelleen lämpimät välit sisarusten kanssa ja etenkin Evan kanssa oli Oskulla erittäin läheinen ja lämmin suhde. Evan kanssa Osku leikki paljon ja jos muut sisarukset Kaspian 13v ja Laura 11v ei huolineet Oskua mukaan touhuihinsa koska Osku on liian pieni vielä, niin Eva usein puolusti Oskua ja sanoi että ei saa syrjiä pienen pää ja Eva oli lapsista se, joka otti Oskun huomioon ja leikki Oskun kanssa.
Tuossa vaiheessa kun isommat sisarukset lähestyivät murrosikää, niin edelleen he suhtautuivat toki ystävällisesti Evaan mutta Eva jäi jotenkin heidän juttujensa ulkopuolelle joskus. Eva leikki kuitenkin Oskun kanssa ja se oli kyllä hyvä kun Evalla oli kaverina Osku. Heillä oli hauskaa yhdessä muun muassa siivous- ja jätteiden lajittelupuuhissa.
Elsi vahvasti vaistosi, että Osku on varmaan Asperger-poika. Mutta noin pieniä ei Suomessa usein diagnosoida. Elsi toivoi, että myös päiväkoti ymmärtää Oskus mahdollisen aspergerin ja että Oskua ei otettsisi huostaan erikoisuutensa takia.
Evallakin oli omat vaikeutensa. Nyt viidesluokkalaisena Evan ikätoverit olivat kiinnostuneet hieman eri asioista kuin Eva ja jotenkin Eva muita hitaampana jäi ulkopuolelle ja se vaivasi Evaa ja Eva usein itki sitä kun hänen kanssa ei olla välitunnilla.
Luokassa juteltiin tuosta asiasta ja kerrottiin miten paha mieli Evalla on ja moni tuli pyytämään anteeksi. Mutta onneksi sitten muutama oman luokan oppilas ja muutama alemman luokan oppilas alkoi olla Evan seurassa välituntisin ja Eva oli taas oma iloinen itsensä. Toki Downin syndrooma tekee Evasta erilaisen, mutta siirtoa erityisluokkaa ei vielä nähty tarpeellisena koska kaikille oli iloa ja hyötyäkin siitä että Eva on siellä. Luokassa oli Evalla avustaja, mutta ilahduttavan paljon myös muut oman luokan ja koko koulun oppilaat auttoivat Evaa eri asioissa ja se oli heille osa normaalia koulupäivää ja täten he oppivat auttamaan toista ihmistä joka on tärkeä oppi kristillisessä koulussa.
Evan asiat järjestyivät helposti kun ne vaan otti puheeksi ja apu löytyi kyllä.
Oskukin asiat oli nyt vielä hyvin ja tosi hyvä päiväkoti oli myös ja Elsi antoi heille tietoa Aspergerin syndroomasta ja he sanoivat että kyllä me tämän pojan kanssa pärjätään.
Kommentit
Lähetä kommentti