Vauva-arkea

Elsi hoiti lapsiaan kotona. Pikku Kaspian oli jo puolitoistavuotias vilkas taapero joka ehti joka paikkaan. Laura oli puolivuotias. Kerran he olivat rannalla yhdessä ja isä uitti Kaspiania Elsin ollessa rannalla pikku Lauran kanssa.



Sitten isän ote jostain syystä lipesi ja Kaspianin vei virta mukanaan. Kaspian parkui ja joki virtasi. Kun hetken aikaa virta oli kuljettanut lasta, niin Elsin entinen asiakas oli toisella kohti isoa jokivartta ja huomasi lapsen ja lähti uimaan lasta kohti ja pelasti Kaspianin. Hän kietoi Kaspianin pyyhkeeseen ettei Kaspian palele ja käveli pitkin rantoja Kaspian sylissään.



Hän näki eräällä rannalla itkevän Elsin ja hänen miehensä ja sanoi heille "Kaspian löytyi."



Silloin Elsi ilahtui ja halasi taas entistä asiakastaan ja kiitti häntä siitä kun oli pelastanut Kaspianin hengen jälleen.



Elämä jatkui onnellisena ja Elsi kävi lasten kanssa äitien ja lasten kerhossa ja siellä tutustuivat muihinkin lapsiperheisiin. Muutaman kuukauden päästä Laurakin jo istui ja ko ttaili pitkin lattioita ja Kaspianin alkoi kovasti jo olla vähän isomman pojan oloinen.



Pian on aika Elsin lähteä taas työelämään. Lapsille olisi aika etsiä päiväkoti. Perhe päätyi uuteen Pilke-päiväkotiin ja sieltä löytyi paikat molemmille lapsille pienten ryhmästä.